Palataan aluksi aivan alkuun. Minusta tuli äitipuoli noin vuosi sitten, kun tapasin ihanan miehen jolla oli kaksi lasta. Alkuun en ehkä ajatellut niin tarkasti mitä tarkoittaa seurustella ihmisen kanssa jolla on lapsia. Myöhemmin kuitenkin kävi varsin selväksi, että oli todella naiivia kuvitella kaiken olevan ihanaa perhe elämää alusta alkaen.
Minulla ei ole omia lapsia, eikä kokemuksta lapsista ole kummilasten päivän hupireissuja enempää. Koen olevani nainen, joka menee "ura" edellä. En siis ole haaveillut oikeastaan koskaan perheen perustamisesta. Tietenkään se ei ole ollut mikään _ehdottomasti_ei_ikinä lapsia, mutta vauvakuumetta ei ole ollut havaittavissa. Olen ajatellut että kaikki aikanaan, nyt haluan nauttia vapaudesta lähteä aamulla lenkille tai ex-tempore reissulle Ruotsiin. Vapaudesta käyttää tienaamani raha itseeni ja suunnitella elämääni päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta.
Nykyään kuitenkin herään aamuisin todellisuuteen, jossa omien intressien lisäksi tulee ottaa huomioon myös mieheni, hänen vanhin lapsensa hurmuri 4v, pikku prinsessa pian 3v sekä lasten äiti menoineen ja mielipiteineen. Lisäksi yritän toistuvasti olla täydellinen puoliso, kiva aikuinen lapsille sekä riittävän hyvä jotta kelpaisin myös lasten äidille hänen silmäteriensä hoitajana/kasvattajana. Noh, kaikki ei todellakaan mene niinkuin Strömsössä eikä ainakaan silloin kun eletään uusperheen arkea.
Oikeasti en ole täydellinen puoliso, aina en ole lasten mielestä lainkaan mukava enkä ehkä ikinä tule olemaan riittävän hyvä, jotta myös lasten äiti osaisi arvostaa panostani. Itseasiassa olen aika huono, välillä tuntuu että ihan kaikessa, usein ajattelen etten riitä, osaa tai pysty.
Tällainen minä olen, ehkä Huono äitipuoli.
En esiinny blogissa omalla nimelläni, omalla naamallani enkä siis tule julkaisemaan myöskään tunnistettavia kuvia lapsista tai miehestäni. Tämä kaikki siksi, että koen äitipuoleuden olevan arka aihe sekä minulle että varmasti monelle muulle. Tulen varmasti herättämään monenlaisia tuntemuksia kirjoituksillani enkä halua näistä harmia perheelleni. En myöskään halua harmia lasten äidille, sillä häneenkin liittyviä ongelmia tulen pohtimaan kirjoutksissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti