Hetken hiljaisuuden jälkeen taytyy tulla potemaan tänne marjastus syndroomaa.
Satuin joutumaan tilanteeseen, jossa mukana olivat mieheni lasten Äiti, anoppini sekä mieheni sisko. Puheenaiheeni mikäs muukaan kuin, marjojen kerääminen! Siinä he kilpaa kehuivat kuinka paljon marjoja oli tullut kerättyä ja mistä parhaat marjapaikat löytyvät.
Sormet mustina lapsipuolteni äiti kehui "kyllä vadelmia on jo ainakin viisi litraa ja mustikoita olen kerännyt varmasti ämpärillisen!". Jokainen vuorollaan osallistui keskusteluun, selväksi tuli että marjoja on kerätty ja pakkaset on täynnä. Hetken pohdin, miten voisin osallistua keskusteluun. Mikä olisi sopiva määrä kerättyjä marjoja niin, että kuulostaisin ahkeralta? Voisin ehkä lisätä että nautin polvet kipeänä kyykkimisestä metsässä hyttysten syötävänä. Siinä sitä vasta tuntee elävänsä!
Voin pahoin. Päätin olla hiljaa. Totuus olisi mennyt kutakuinkin niin, että kävin koittamassa vadelman keräämistä. Keräsin ehkä litran ja totesin ettei ole minun juttuni. Vitutti kun nokkoset pistelivät, oli tylsää, hämähäkki meni paitani sisään ja maasto oli vaikeakulkuista.
Päätin että olen hiljaa. En silti aijo mennä marjaan tänäänkään, menen tekemään asioita joista nautin ja noukin jatkossakin marjani Prisman pakastealtaasta.
<3:llä huono Äitipuoli, jopa kerättyjen marjojen mitassa mitattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti